Rantakivi sisustettu

Halusin antaa uudelle työhuoneelleni nimen.

Aika nopeasti mieleeni putkahti sana - Rantakivi.

Se tuntui heti oikealta nimeltä. Asunhan saarella, joka on täynnä rantakiviä. Kivet ovat tulleet tärkeiksi poikieni myötä. Kun pojat olivat pieniä, heidän piti aina heitellä kiviä veteen, niitä - aarteita - löytyi myös housujen taskuista. Meren rannalla meillä oli usein kisoja leipäkiven heitossa ja kisattiin myös kuka saa heitettyä pisimmälle. Pojilla oli aina hauskaa, kun olin niin onneton kivenheittäjä, kaikilla kolmella pojallani on ollut hyvä heittokäsi jo aivan pienestä pitäen. Kivet kuuluvat myös tärkeänä osana puutarhaani, niitä kaivetaan ja kannetaan, koskaan niitä ei ole tarpeeksi. Minä olen onnekas omistaessni aivan ikioman kallion puutarhassani. Kallion keskellä oleva syvennys synnytti idean vesialtaan rakentamisesta. Luonto oli vuosien kuluessa muovannut kallioon uran, josta oli helppo työstää puro. Kalliolla altaassa vesi suihkuaa, josta se jatkaa kiertokulkuaan iloisesti puron uomenissa alhaalla olevaan saaviin. Sammakot nauttivat kesäisistä uintiretkistä suihkulähteessäni. Intohimoni on keräillä paarlastikiviä. Niitä on tuotu kauan kauan sitten ulkomailta laivojen painolastina Reposaareen. Nykyään ne ovat melko harvinaisia löydöksiä, koska ne ovat jääneet maan uumeniin. Paarlastikivet kuuluvat Reposaareen, ne ovat tärkeä osa saaren kulttuuria ja siksi haluan tiettyihin saaristolaiskäsitöihini sisällyttää tämän ainutlaatuisen yksityiskohdan.

            Kuvia ihan ikiomasta pajasta  
                - Rantakivestä