Kesän eka polkupyörälenkki tuli tehtyä eilen illalla. Kipinä syttyi nyt pyöräilyyn. Tänään olisi tehnyt mieli lähteä pyöräilemään sama lenkki, mutta ukkosta ja sadetta oli luonto niin täynnä, että piti jättää väliin. Huomenna on päästävä! Sen piti olla pyöräilyä kuntoilumielessä. Kameran sujautin koriin mukaan, koska tiesin jo entuudestaan, että kun sen jättää kotiin, niin silloin sitä olisi juuri tarvinnut. Siinä polkiessani sataa ei sada -kelissä huomasin pian, että tarkkailijan tuntosarvet olivat nousseet pystyyn. Siinä silmäilin kohteita ja kuvakulmia. Kuntoilumielessä alkanut lenkki vaihtui rauhallisempaan tahtiin kuvakohteita tiiraillessani. Kuulin jopa kesän ensimmäisten heinäsirkkojen sirinän tiiran syöksähdellessä mereen saaliin toivossa. Hanhien kohtaaminen upeassa merilaguunissa oli sielua ravitsevaa katseltavaa; miten vanhemmat suojelevat ja huolehtivat poikasistaan. Samaistuin hanhien rakastavaan huolenpitoon. Itsekin olen huolehtinut ja suojellut poikasiani. Mutta luonto on armoton, suurelle myrskyaallolle en voinut mitään. Vaikka kaikkeni annoin ja parhaan kykyni mukaan opastin, se ei auttanut. Juuri kun poikani olisi pian ollut valmis lentämään pesästä, niin hänen pitikin lentää taivaaseen valkein hohtavin siivin. Ikävä on suuri <3
Viimeinen silta ennen kotia
Huomenna teen saman lenkin ilman kameaa, vauhdilla ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti