Asuin lapsuuteni 10 vuotiaaksi asti tässä Viita-Antin talossa (Antin linna). Talon nimi tulee sen omistan Antti Isoviidan mukaan.
Lapsuuteni on ollut hyvä ja "rikas", se on täynnä hyviä muistoja. Talossa asui perheitä ja "yksinäisiä" ihmisiä. Minulla oli etuoikeus tutustua läheisesti erilaisissa elämäntilanteissa oleviin ihmisiin. Pihapiirissä asuivat myös molemmat mummuni, toinen tuffani ja eno. Elämä oli rikasta. Arki oli erilaista: vesi haettiin ämpäreillä kaivosta, kamaria lämmitti kamiina, keittiötä puuhella, eteinen oli kylmä, talvella pakkanen tuli kylään kamarin lattianrajaan, nyrkkipyykkiä pestiin, lakanat virutettiin meressä ja tietenkin meillä oli yhteinen ulkohuussi. Pienen tytön tärkeät tavarat mahtuivat ahtaaseen asuntoon. Minulla oli kamarissa kamiinan vieressä isän nikkaroima iso nukkekoti, pienellä lasten ompelukoneellani ompelin nukeille vaatteita, pihaan meille jäädytettiin talvisin oma luistelupaana, siinä kelpasi harjoitella piruetteja. Lauantaisin kävimme Sahalla yleisessä saunassa. Lauteilla saunoi paljon äitejä lapsineen. Elämä oli yhteisöllistä ja turvallista.
Elämä on muuttunut paljon tästä ajasta - lapsuus oli hyvää aikaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti