Hetki

              Jos  olemme  saaneet jakaa  

              elämämme  kauniit  hetket

              läheisen  ihmisen  kanssa,
              silloin elämämme: 
              -    lyhyt  hetki  maailmassa,

              tuo tyven  ennen  tuulen  henkäystä,

              -   on  ollut  elämisen  arvoinen

                                            photo by Päivi

Höyhen ja Kivi

              Höyhenen  ja  kovuus  kiven
 
          -  kaikki  on  minussa

                    

Kevät merellä

                                          Reposaari      photo by Päivi

                       Olen  kuullut  merestä        

                                     

                                                                                                         

Lapsuuden maisema

Asuin lapsuuteni 10 vuotiaaksi asti tässä Viita-Antin talossa (Antin linna). Talon nimi tulee sen omistan Antti Isoviidan mukaan.

Lapsuuteni on ollut hyvä ja "rikas", se on  täynnä hyviä muistoja. Talossa asui perheitä ja "yksinäisiä" ihmisiä. Minulla oli etuoikeus tutustua läheisesti erilaisissa elämäntilanteissa oleviin ihmisiin. Pihapiirissä asuivat myös molemmat mummuni, toinen tuffani ja eno.  Elämä oli rikasta. Arki oli erilaista: vesi haettiin ämpäreillä kaivosta, kamaria lämmitti kamiina, keittiötä puuhella, eteinen oli kylmä, talvella pakkanen tuli kylään kamarin lattianrajaan, nyrkkipyykkiä pestiin, lakanat virutettiin meressä ja tietenkin meillä oli yhteinen ulkohuussi. Pienen tytön tärkeät tavarat mahtuivat ahtaaseen asuntoon. Minulla oli kamarissa kamiinan vieressä isän nikkaroima iso nukkekoti, pienellä lasten ompelukoneellani ompelin nukeille vaatteita, pihaan meille jäädytettiin talvisin oma luistelupaana, siinä kelpasi harjoitella piruetteja. Lauantaisin kävimme Sahalla yleisessä saunassa. Lauteilla saunoi paljon äitejä lapsineen. Elämä oli yhteisöllistä ja turvallista.


Elämä on muuttunut paljon tästä ajasta    -     lapsuus oli hyvää aikaa

Tuuli

Pessimisti  valittaa  tuulesta

Optimisti  odottaa  sen  muuttavan  suuntaa

Minä  säädän  purjeeni  tuulen  mukaan

Kuvakävely Reposaarella 17.2.2013

Reposaaren ensimmäinen kuvakävely näki päivänvalon sunnuntai-aamuna klo 10.
Puukoulun pihaan kokoontui parisenkymmentä innokasta valokuvaaja-lenkkeilijää.
Joukossa oli  niin ammattimaisia kuin harrastekuvaajiakin. Tosikuvaajiat kameralaukkuineen ja jalustoineen sekä vähemmän kuvaavat, joihin itse kuulun, lähtivät etsimään kuvauskohteita.
Sovimme, että valokuvien aihe on yksityiskohdat.
Ryhmässä oli TOSI turvallista zoomata reposaarelaisten taloja ja piharakennuksia . . .
Kierros kesti runsaat kaksi tuntia. Mukava aloitus sunnuntai-aamulle.

Facebookiin perustettiin omat sivut, johon kerättiin päivän otoksia:
http://www.facebook.com/media/set/?set=a.428639527218065.102089.117349708347050&type=3

                              Muutamia omia otoksiani

                                                                                                                      photo by Päivi

Joelin muistovideo

Sininen Hetki

   Sinisen hetken kauneus täyttää mielen.

       Kun malttaa pysähtyä hetkeen, tarkkailla ympäsitöään ja

       sen pieniä yksityiskohtia,

       maailma aukeea aivan uudella tavalla.

       Elää hetkessä. Antaa siulun täyttyä kauneudella.

       Unohtaa sinisen hetken verran tuskaansa.

       Tyhjentää mielensä ja vain on. Sinisessä hetkessä.

Iltapäivän ajatuksia

Joka kerta, kun tulen kotiin, on koirani minua vastassa
- riemukkaana, onnellisena siitä, että taas nähdään.
Ei vihaa, kaunaa, katkeruutta, loukkaantumista siitä,
miksi olen ollut niin kauan poissa kotoa.

Miksi me ihmiset niin usein hukkaamme kauniitkin hetket
asettamalla niille ehtoja ja vaatimalla aina vain enemmän. 
Kun kuitenkin kaikki kaipaamme vain rakkautta ja hyväksyntää.

Reposaaren Takarannan  jäävuorilla

Korkokengän Tarina

Rakennuskulttuuritalo Toivon Vanhanajan joulutorilla Porissa olin
myymässä tuotteitani pikkujouluna 2012. Ensimmäisen kerran olin
vuonna 2010. Toritapahtuma henkii vanhaa aikaa, ulkokatokset
on rakennettyPorin torin vuoden 1920-luvun torikatosten mukaan.
Osa myyjistä onpukeutunut vanhanajan vaatteisiin.
Kädentaitotuotteita on myymmissä erilaisia - myyjiensä näköisiä.
Syyskuussa aloin työstää tuotteitani. Se on aina upeaa aikaa.
Kaikki muu häviää mielestä -on kevyt hengittää
-keskittyy vain käsissä olevaan tekemiseen.

. . .  flow  . . .  flow  . . .  flow  . .

No tämä Korkokengän tarina . . .  nainen saapui myyntikojulleni,
hän kierteli ja katseli tuotteitani, patsaiden kohdalla hän viihtyi pitkään,
katseli ja katseli, sitten hän otti Korkokengän käteensä, tiedusteli
työtavasta ja sanoi sitten, et mä otan tämän!
Siinä oli hänelle se jokin juttu, jota hän ei minulle kertonut, mutta
silloinkun se kolahtaa ja tuntuu siltä, että tässä se on,
niin ei siinä paljon sanoja tarvita.

                                         
                                                   Ja itsestä se tuntui niin hyvältä :)

Korkokengän Tarina

Pienen miehen haalarit

Pienelle miehelle haalarit.
Äiti työskentelee vaatteiden parissa ja pojan isä on suutari.
Haalarissa yhdistyy molempien ammatit.

Siinä on se Juttu !

 

Suokurjen askellus

Kalastaja

Taas oli ihanaa uppoutua työn touhuun;
miettiä kokonaisuus, yksityiskohdat ja työtavat.
Sain tilauksen Kalastaja-patsaasta, se tuli 70-vuostis lahjaksi tuttavallemme.
Työskentelyn tekee mielekkääksi, kun saa tietää lahjan saajasta tai
tarkoituksesta jotain yksityiskohtaista. Näin siitä tulee aivan erityinen
ja henkilökohtainen. Kalastaja kätkee sisäänsä useita tunteja
ajatuksia lahjan saajasta. Toivon, että ne välittyvät hänelle.

Kaikki  muu on turhaa paitsi kalastus

Tämä hetki

Onnellinen Onkimies